Alku ei ollut ehkä paras mahdollinen taktiikaltaan, sillä en syönyt muutamaan päivään mitään. Paino kuitenkin (yllättäen) laski muutaman kilon ja ne eivät onneksi tulleet takaisin. Hidas laihtuminen oli juuri se ongelma, sillä halusin nopeasti huomata sen heti että paino voi oikeasti tippua. Pahinta olisi elää esim kuukausi salaatilla ja huomata kuukauden päästä, että voi jes, olenhan tässä nyt jo kokonaisen kilon laihtunut. Ei jatkoon tälläinen taktiikka.
Yritin kovasti käydä kuntosalilla ja jumpissa, mutta silloin minusta ei vain ollut aktiiviseksi kuntoilijaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin painoni pudonneen 67 kiloon, ilmeisesti syömisen vuoksi. En muista teinkö jotain erikoista, mutta epäilisin. Kiireinen elämä ilmeisesti vei kilot mennessään ja saatoin kuitenkin hieman tarkkailla syömisiäni eli esim vaihdoin sokeriBatteryn sugarfreehen.
Kun aloin seurustella n. 2.5v sitten poikaystäväni kanssa, painoni oli juurikin tuossa samassa pisteessä. Nyt seurustelumme aikana paino kummasti tippui eikä noussut kuten yleensä parisuhteessa käy. Tässä vaiheessa en ollut vielä löytänyt intohimoista treenaamista ja painoni oli siis n. 62 kiloa kuten myös tänä päivänäkin. Nyt vuosi myöhemmin, painan edelleen saman verran MUTTA kroppani on selkeästi kiinteytynyt ja huomaan jopa itse siinä muutoksia. Välillä silti edelleen en muista/huomaa vartaloni muuttuneen, mutta ylisuuret vaatteet muistuttavat siitä. Muutama viikko sitten sovitin lemppari kauluspaitaani, joka vielä fuksivuonna oli minulle hyvä, nyt se kuitenkin muistutti miesten ylisuurta kauluspaitaa.
Parhaan hetken koin toukokuussa, kun tutkailin itseäni peilistä ja etsin treenin aikaansaamia muutoksia. Silloin huomasin takamukseni muokkautuneen! Voi sitä ilon määrää ja tästä lähtien aion edelleen jatkaa kyykkäämistä, koska ei ole mitään parempaa. Olen myös huomannut, että minullekin on kehittynyt hauis sekä ojentajat.
Nyt kun olen käynyt vuoden säännöllisesti salilla, huomaan että ruokailutottumukseni ovat parantuneet huimasti. Aikaisemmin kun lähdin kouluun tai töihin, en koskaan syönyt mitään. Nyt kuitenkin joka aamu riippumatta siitä menenkö kuuteen, ysiin vai kahteentoista, syön joko kaurapuuron tai esim rahkan. En ymmärrä miten olen selvinnyt ilman aamupalaa tai jos söin aamupalan, se oli juurikin sokeriton Battery. Lisäksi päivän mittaan syön usein, mutta vähän. Olen huomannut, että jaksan asioita paljon paremmin näin.
Huomenna treenaaminen jatkuukin taas kunnolla, sillä osallistun Lauran kanssa keihäänheittäjä Antti Ruuskasen vetämiin treeneihin Kampin Fressissä. Toivottavasti treenistä tulee ihan killeri ja ollaan aivan finaalissa sen jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti