torstai 6. maaliskuuta 2014

100 päivän herkkulakko - välikatsaus

63 päivää, niin kauan olen jo "kärsinyt" 100 päivän herkkulakossa. Uutenavuotena otin haasteen vastaan Facebookissa, jossa tulee olla niin kauan syömättä karkkia, sipsiä yms kuin statuksesta tykättiin. Koska itselläni on ihania kavereita, tykkäyksiä tuli kasaan päivän aikana tasan 100.


100 päivään en siis saa syödä mitään makeaa. Monet tutuistani kummastelivat alkuun että miten tulen kestämään 100 kokonaista päivää. Itse en kuitenkaan kokenut sitä niin pitkäksi ajaksi vaikka onhan se melko pitkä aika ja tässä asiassa halusin ylittää itseni. Monet kauhistelivat ja kertoivat etteivät kestäisi kahta päivääkään, mutta itse päätin että minähän en niin heikko ole. Jos haaste olisi helppo, olisiko se silloin haaste?


Ensimmäinen vaikea päivä osui kohdalle eräässä jääkiekkomatsissa, kun työkaverini söivät karkkia vieressäni. Silloin taisi olla menossa n. 20 päivä tai jotain sinnepäin, mutta urhoollisesti pystyin pitämään näppini erossa karkkipussista. Eihän sitä kaiken uhoamisen jälkeen voi sortua noin nopeasti. Jostain olen lukenut, että jos makeanhimoa pystyy vastustamaan 15 minuuttia, se menee ohi. Uskomatonta kyllä, se ihan oikeasti menee ohi. Nytkin kun katson näitä kuvia, voin sanoa ettei tunnu miltään. Tottakai karkkia tekee mieli, mutta en voisi edes kuvitella repsahtavani. Haaveilin kyllä eilenkin yöllä Makuunin irtaripussista, mutta odotan kyllä tunnollisesti sinne 12.4 saakka.


Sitten kun olen onnistuneesti ollut 100 päivää ilman karkkeja sun muita, en tiedä edes maistuvatko ne enää edes samalta. Jotenkin kuvittelisin että yhtäkkiä suuri määrä sokeria voisi olla liikaa enkä enää pystyisi syömään edes pientä pussillista karkkia. Tosin voi olla, että sitten kun saan syödä karkkia, syön niitä silti ja lopputuloksena saan vain aikaan pahoinvoinnin.

Onko tämä sitten oikeasti ollut niin vaikeaa? Mielestäni ei. Tämähän oli vain täysin asennoitumiskysymys. Kun päätin että minä teen sen, minähän myös teen sen. Jos jo alkuun olisin ollut sitä mieltä etten tähän pysty niin miten olisin siihen voinut pessimistisellä ja valmiiksi epäonnistuneella asenteella pystyäkään.

Onko teillä kokemuksia herkkulakoista ja millaisin tuloksin?


8 kommenttia:

  1. Sallin itselleni aina herkutteluja kun on jonkin juhla tai suurempi asia, kuten syntymäpäivät tai joulu ym, eli muutaman kuukauden välein tulee syötyä jotakin pientä herkkua :) karkkia en ole itsekkään syönyt uuden vuoden jälkeen! Kyllä se on vaan omasta asennoitumisesta nimenomaan kiinni ja tahdonvoimasta! Tsemppiä lopuille karkittomille päiville :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmasti tämän jälkeen siirtyä samaan ja herkutella aina vain erikoispäivinä. Jännittää kyllä nähdä miltä se karkki maistuu tauon jälkeen :D

      Poista
  2. Hienoa Camilla! (:

    Itse aloitin herkkulakon 3.2, eli nyt reilu kuukausi mennyt. Lakkoon sisältyy karkit, sipsit ja limut/mehut. Yhden kerran olen juonut pepsiä, ensimmäisellä viikolla, koska kävimme ulkona syömässä ja hintaan sisältyi limu, pullovesi olisi maksanut erikseen. Pullaa olen itselleni sallinut, ja sitä on toisinaan kyllä mennytkin.

    Saman viikon lauantaina (8.2.) join viimeiset siiderini hetkeen ja viime lauantaina (1.3.) poltin viimeisen tupakkani. Kaikki paheet siis karsittu :D Tavoitteena vaan perus kesäkunto, mutta löysään tahtiin. Tiedän kuitenkin, että jos sallin itselleni jotain em. herkuista tai paheista, niin kaikki menee lörinäksi.

    Tupakoinnin lopettamisen takia treenaminen on kyllä muutenkin mennyt läskiksi, samoihin aikoihin hajosi auto ja olin useamman päivän jumissa sisällä -> reilusti plussakaloreita. Mutta en soimaa itseäni siitä, koska en ole asettanut itselleni mitään tarkkoja tavoitteita, vaan meen kunnon ja fiiliksen mukaan eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentistasi :) Mulla on kyllä ton kieltäytymisen kanssa vähän sama et se on vähän kaikki tai ei mitään logiikalla, ei se vähetäminen ja karsiminen oikeesti mitään auta. Sillompahan ei ainakaan oo olemassa mitään sekosyitä miks vois mässätä ees silloin tällöin kun sitten voi repsahtaa ns luvan kanssa koska vaan :)

      Mullakin on treenaaminen menny ihan pipariksi pitkän sairastamisen takia, mutta eipähän tästäkään löhöilystä voi soimata itseään vaikka välillä tekisi mieli.

      Poista
  3. "Herkkulakko" on helppoa kun sen saa rullaamaan. En siis itse kannata mitään totaalikieltäytymistä ellei juuri joitain kisoja varten yritä karsia tjsp.
    Ennen saliharrastuksen löytämistä kokeilin herkkulakkoa että sain vain viikonloppuisin syödä herkkuja. Ekat päivät oli aivan hirveitä ja olisin niin voinut vaikka listiä jonkun suklaapalasta. Se meni kuitenkin yllättävän nopeasti ohi. Heh ja koska viikonloppuna ei sitten tehnyt mieli karkkia niin se oli pari kuukautta täysin herkutonta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyl et ekat päivät on vaikeita, itsellä tosin siihen auttoi tää päättäväisyys :) No mut hienostihan sulla on menny jos pari kuukautta meni tuosta vaan!

      Poista
  4. En ole koskaan tajunnut miksi nuo kuppikakut on olevinaan niiiiin hyviä? No, en mä tietenkään itse ole niitä maistanutkaan, mutta näyttää siltä että ne on tuupattu niin täyteen makeutusainetta/sokeria että oksentelisi viikon putkeen.. Yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oon aina miettiny et miks niiden nimi on pitäny suomentaa? Oikeesti; kuppikakku :D Mähän en syö ollenkaan mitään pullia; kermaa; kakkuja tai etenkään kuppikakkuja ollenkaan; en oo viisvuotiaasta asti syönyt: Oon kyllä samaa mieltä että näyttää niin ällömakeilta että tosiaan jää edes pienen palan maistaminen väliin täällä :)

      Poista