Urheileminen sairaana tai loukkaantuneena

Heipparallaa kaikille, nyt on jo syksyä ilmassa ja ns. "flunssakausi alkamassa". Niin sain idean että voisin postata kyseisestä aiheesta ja lisätä siihen myös urheiluvammat etc...

Olen itse sellainen ihminen joka tekee koko ajan jotakin ja yhden päivän urheilemattomuus saa minut hulluuden partaalle, joten tämä sairastelun myötä tuleva lepääminen on minulle vaikeaa. Jos siis sinulla on lievä flunssa niin mikään ei estä sinua harjoittamasta kevyttä urheilua kuten esimerkiksi powewalkkaamasta raikkaassa ulkoilmassa mutta sekin pitää tehdä oman kunnon mukaan ja ei missään nimessä mitään sellaista että olet kovin hengästynyt ja hiki lentää... Kuitenkin suosittelisin lepäämistä ja vaikka päivän treenitaukoa. Sitten kuin kuume iskee ja yhtäkkiä olet sängyn omana niin silloin levätään ja hoidetaan itseään (ja juodaan paljon lämmintä tai ylipäätään sairaana nesteytys on todella tärkeää).

Pienestä asti äiti on opettanut minulle että yksi kuumeton päivä ennen kuin voi taas treenata. Lievän kuumen ja flunssan voi parantaa kaiken lisäksi kotikonstein. Ja jos flunssasta ja kuumesta sattuu epäonnisesti saamaan vielä pahemman taudin kuten keukokuumen, keuhkoputken tulehdus etc. niin ensiksi mennään lääkäriin ja haetaan lääkekuuri.

Itse olen astmaatikko joten keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus on tuttuja minulle, näiden aikana ei saa tehdä periaatteessa yhtään mitään. Oma lääkärini pitää joka ikinen kerta minulle luennon kaikista vaaroista joita treenaaminen tuo tullessaan. Viime talvena olin noin 12 viikkoa tosi sairas Minulla oli ekaksi flunssa, joka yltyi mykoplasmaksi ja siitä vielä jälkisairautena sain keuhkokuumen ja keuhkoputkentulehduksen. Tänä aikana en siis saanut treenata ja kun oloni parani mykoplasman jälkeen, minä sitten tein suuren vahingon ja menin salille vetämään kunnon punttitreenin ja spinningin. Seuraus siitä oli sitten keukhokuume ja aivan järkyttävän huono olo. Silloin lampsin lääkärille ja hän ei ollut iloinen. Toinen todella vaarallinen tauti jonka voi saada kuumen ja flunssan jälkitautina, on sydänlihastulehdus. Sydänlihastulehdus on vaarallinen ja se voi lopettaa urheilun loppu elämäksi jos huono tuuri käy.

Pysykäähän poissa urheilusta niin kauan kunnes olo antaa periksi jotta treenattomuus ei jatku pitkään sen takia että meni kerran treenaamaan kipeänä.

Ja sitten vähän loukkaantumisesta ja treenamisesta. Monella sattuu urheillessa haavereita: polvi menee sijoiltaan, nilkka nyrjähtää, akillesjänne revähtää tai joku nivel tulehtuu. Kun sellainen tapahtuu, kannattaa mennä käymään lääkärillä joka sitten määrää hoidon ja oikeanlaiset tuet. Itse olen ollut urheilija-urani aikana hajoittanut polveni sekä akillesjänteeni, joten tästä on kokemusta. Kysykää jos teitä mietityttää joku asia! Kävin hoitamassa vammojani Dextrassa urheilulääkäri Petri Heleniuksella ja fysioterapeutti Viviane Von Hertzenillä, suosittelen heitä lämpimästi!

Pysytelkäähän terveinä! Treeni-iloa kaikille!!
-Bettina

5:2

Tällä hetkellä joka puolella kuulee ihmisten puhuvan 5:2 dieetistä, tämä kyseinen dieetti on "uutta muotia" dieettien keskeisyydessä. Dieetti on perustuu siis pätkäpaastoon, jolloin viitenä päivä viikossa syödään "tavallisesti" ja kahtena päivänä syöminen rajoitetaan 500 kaloriin naisille, ja 600 kaloriin miehille. Tämä kalorimäärä on siis noin neljäs osa siitä mikä on suositus.
Paastopäivänä siis nautitaan useimmiten kaksi ateriaa, aamiainen ja päivällinen. Päivän aikana voi juoda vettä niin paljon kuin sielu sietää. Tänä kiristyspäivänä kannattaa syödä proteiini- sekä kuiturikasta ruokaa, ja välttää hiilaripitoisia ruokia kuten esimerkiksi perunaa, riisiä ja sokeria.
Tällöin siis olo pysyy kylläisenä hiukan kauemmin. Ensimmäisinä viikkoina luultavasti nälän tunne on varmasti aika häiritsevä varsinkin jos on tottunut säännölliseen ruokarytmiin.
Jokaisella ihmisellä on oma mielipide dieetistä ja siihen on tietty oikeus. Kyllä, paino putoaa koska energiansaanti on niin pieni. Mutta pitääkö nääntyä jotta painoputoaisi?! Mielestäni 5:2 ei ole kannattava kokeilu. Huom!Tämä on MINUN mielipiteeni. Kyseisellä dieettillä pitäisi siis olla terveysvaikutuksia, luultavasti niitä myös on... Kuulin että tämä paastoaminen myös voi laukaista sydänkohtauksen joka on aika vakava seuraus dieetistä. Mutta kun viitenä päivänä saat syödä mitä haluat niin onko sekään hyvä. Jotkut luultavasti myös älyävät että viitenä päivänä voi syöda tasapainoisesti ja terveellisesti.
Vaikka paino putoaa nopeasti niin onko se oikeasti ainoa tie painonpudotukseen?Voin kuvitella että olotilakaan ei ole erinomainen jos koko ajan on nälkä. Itse olisin todella kärttyinen ja opiskelu+treenaaminen ei millään konstilla onnistuisi. Ja kukaan ihminen läheisyydessäni ei nauttisi.
Mielestäni tasapainoinen ruokavalio ja runsas urheilu on tie terveyteen. Kysymys on elämänmuutoksesta ei vain pikaisesta päähänpistosta.
Mitä mielipiteitä teillä on 5:2 dieetistä?






Kuvat: Weheartit

Puntaripelko

Tämä aihe puhuttaa ainakin oman kaveripiirini tyttöjen keskuudessa paljonkin, nimittäin juuri painon tarkkailu. Omista kavereistani löytyy monenmoista tapausta: on innokkaita kuntoilijoita, ylipainoisia sekä ikuisia laihduttajia. Kukin tarkkailee painoaan omalla tavallaan ja myös itse kuulun painon tarkkailijoihin, tosin kuntoilijana.

Olen yrittänyt päästä tavasta tarkkailla painoa eroon, mutta turhaan. Monesti vaa'alla tulee ravattua liian usein ja varsinkin kun en päätoimisesti koita pudottaa painoa vaan kiinteytyä, eihän siellä vaa'alla mitään muutoksia usein näy. Olen vielä muutama vuotta sitten itse ollut ylipainoinen, mutta nyt olen karistanut n. 13kg. Salilla aloin käymään oikeasti aktiivisesti tasan vuosi sitten ja painoni ei ole muuttunut kuin puolella kilolla. Silti vaatteeni ovat käyneet isoiksi ja senttejä on kadonnut sieltä täältä. Tämähän kertoo siis siitä, että olen onnistunut tavoitteessani kiinteytyä. Mutta sitten päästään tähän ongelmaan: paino.

Itse käyn puntarilla ainoastaan aamuisin (kyllä, aamupaino paras paino) ja olenkin melko hyvin perillä kuinka paljon about painan milloinkin. Mässäilyviikonloppujen jälkeen olen yrittänyt pitää itseni poissa vaa'alta välttyäkseni siltä "kahden-kolmen kilon lihomiselta", jota maagisesti on tapahtunut perjantain ja maanantain välillä. Tämähän pistää suoraan sanottuna v*tuttamaan ja aina koitan hokea itselleni ettei kyseinen paino ole pysyvää, ainakaan todennäköisesti. Naisena varsinkin paino vaihtelee paljon ja tämä pitäisi oppia neutralisoimaan. Silti välillä painopeikko iskee ja tunnen huonoa omatuntoa kun olen "lihonut".

Koskakohan sitä oppii, että tärkeintä kropassa on se mitä peili näyttää eikä se mitä vaaka näyttää. Ja muutenkin, mitä väliä sillä on painanko 61 kiloa vai 63. Se on oikeasti aivan se ja sama. Sen kuin vain saisi tähän paksuun päähän joskus iskostettua.

Mites teillä suhtaudutaan painoon? Oletteko painineet joskus saman ongelman kanssa ja millaisia ajatuksia teissä paino herättää?

Uutuuksia treenivaatekaapissa

Heipsan pitkästä aikaa!

Ensiksi, pitkä tauko ei meinaa meilläpäin treenattomuutta vaan niin kovaa treenitahtia, ettei siitä kerkeä postailemaan. Tällä viikolla on ehditty vetää jo kolmet tiukat treenit ja tietysti osana uutta intoa on treenivaatekaapin uudet aarteet.

Monet kanssani treenaavat tietävätkin, että pirteät treenivaatteet ovat itselleni tärkeät. Ilman kunnon vaatteita ei minua salilla nähdä. Ystäväni Suvi joskus aikoinaan totesi, ettei sali ole mikään fashionkilpailu (niinkuin ei olekaan), mutta itseäni ei kyllä ns. pieruverkkareissa salille saa. Yllättäen lempivärini treenivaatteissa on pinkki ja myös uusissa vaatteissa väri on päässyt hyvin esiin.

Vaatteet Gina Tricot

Noniin, tässä siis uudet treenivaatteet osa 1. Sekä housut että toppi ovat Gina Tricotista. Hintaa housuilla oli 29,95€ sekä topilla muistaakseni 14.95€. Ei siis mitään liian kalliita. Itse suosin edullisia treenivaatteita, sillä saisin esimerkiksi yhden Niken topin koko tämän vaatekerran hinnalla. Monet vetoavat laatuun, mutta itselleni nämä riittävät vallan hyvin. Lisäksi tuntuu, että myös halpaketjut kuten juurikn Gina Tricot sekä H&M hyödyntävät tämänhetkisen fitnessmanian aika hyvin tarjoamalla paljon treenivaatteita. Hennesin urheilusukat ovat muuten parhaita mitä tiedän, ihan vain vinkkinä!

Tässä kuvassa toinen uusi paita, myöskin Gina Tricotista. Hinta taisi myöskin olla 14,95€. Tämä paita on hieman pidempää sekä löysempää mallia. Poikkeuksen omaan vaatekaappiini tekee se, etten yleensä suosi kuin teknisestä kankaasta tehtyjä vaatteita. Housuissa nuo sivut ovat läpinäkyvää verkkokangasta, joka tuo sen oman juttunsa niihin.

Tälläisiä uutukaisia löytyy siis omasta treenikaapista. Onko teille löytynyt mitään uutta kivaa? :)

Intoa treeneihin

Heips,
Tänään on tämän viikon toinen treenipäivä, jee!! Ajattelin tässä postauksessa vähän kirjoitella motivaatiosta ja treenamisen tuomista iloista. Välillähän meillä kaikilla on huono päivä jolloin kaikki on päin mäntyä ja mikään ei tahdo onnistua... Kyseisinä päivinä motivaatio on alhainen mutta silloin salille tai treeneihin meno voi tuntua ylitsepääsemättömältä esteeltä mutta kun sinne salille tai treeneihin on itsensä raivannut niin voipi olla että treeni on todella hyvä. Itselläni on sääntönä että treenaan vaikka päivä olisi kuinka huono, sillä yleensä treenatessa olo kohenee. Lepopäivät pitää myös muistaa, eikä itseään kuulu rankaista jos pitää treeneistä välipäivän. Lepopäivä on mielelle hyvä mutta silloin lihaksemme palautuu ja voimme taas vetää seuraavan treenin täpöillä.
Motivaatio ainakin itselläni on tällä hetkellä korkea, sillä huomaan työn tuloksia ja kun treenaan niin arjen taklaaminen on  hiukan mieluisempaa... Parasta treeneissä on se kun itseänsä saa rääkätä mutta "voittaja-fiilis" treenin jälkeen on mitä mahtavin. Tämä saa minut ajattelemaan että kehitystä tapahtuu koko ajan ja joku päivän olen päämäärässäni.




No mitä tehdä kun into ei riitä, itse mietin aina sitä että onko minulla jotain saavutettavaa. Jos on niin mitä olen valmis tekemään tämän eteen. Jos silloin ei nappaa niin itselläni varma keino on että katson kuvia itsestäni esim. viime vuonna jolloin olin todella tyytymätön omaan kehooni ja itseeni yleensä. Ja nyt vuotta myöhemmin olen ylpeä saavutuksistani ja ne saavat minut jatkamaan entistä enemmän kohti tavoitettani.
Onko teillä hyviä vinkkejä itsensä motivoimiseen? Mukavaa iltaa teille, minä painun läksyjen jälkeen salille tekemään hauis ja selkä treenin! -Bettina

Syksy tulee ja treenit rullaa taas

Moikka kaikki!
Kiva kirjotella taas pitkästä aikaa. Itselläni on ollut todella paljon kiireitä jonka takia bloggaus on jäänyt pienemälle. Koulut on alkanut, syntymäpäivät ollut ja treenikausi on kunnolla flunssan jälkeen pyöräytetty käyntiin. Jollain tavalla on kiva että arki pyörii jotta elämä on hiukan enemmän rutinoitua mutta olisipa vuorokaudessa enemmän tunteja...
Kuluneella viikolla on ollut jos jonkinlaista ohjelmaa, vanhojentanssi puvun sovitusta ja syntymäpäivien viettoa perjantaina. Perjantaina olimme ystävieni kanssa syömässä ja elokuvissa joten tuli myös hieman herkuteltua, hups.. Mutta muuten ruokavaliossa ollaan pysytty enkä pahemmin olekkaan lipsunut...
Nyt kun olen treenannut noin vuoden kovaa loukkaantumiseni jälkeen on kiva kuulla ihmisiltä ja nähdä itsekkin että muutosta on tapahtunut. Paino on pudonnut paljon ja elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Ja kaikkien ihanien kommenttien takia on itsetuntoni noussut kohisten ja enään ei olo ole niin kriittinen itseäni kohtaan. Joo tiedän, kaikilla on huonoja päiviä ja mullakin niitä on välillä jolloin tuntuu ettei mikään ole oikein ja kaikki treenaminen on ollut turhaa, mutta sitten katsoo kehitystä niin kyllä on ylpeä olo!!
Treeni kertoja edellisellä viikolla oli vain viisi joista kolme oli salilla. Keskiviikkona ja lauantaina kävin heittämässä 10 km lenkit ja sitten salilla kävin tiistaina tekemässä selän ja hauikset, torstaina oli vuorossa rinta, hartiat ja ojentajat, tänä aamuna kävin tekemässä jalka ja vatsatreenin. Myöhemmin iltapäivällä suunnitelmissa olisi spinning. Ihanaa kerrankin kun on kaikki koulutyöt ensi viikoksi hoidettu...
Koko syksyksi minulle on suuniteltu tiukka treeniohjelma joten innolla odotan tulevaa!! Miten teillä on alkanut arki pyörimään?  -Bettina