Älä laihduta-päivä

Pari päivää sitten vietettiin älä laihduta-päivää. Päivän tarkoituksena on julistaa painorauha, jolloin jokainen saa olla vartaloonsa tyytyväinen juuri sellaisena kuin on. Monet tuttavani selkeästi osallistuivat Älä laihduta-päivään käymällä mäkkärissä kunnon mätöillä, mutta eihän tässä ole siitä kyse että vaikka et laihduta, tarkoittaako se että voit mättää mielin määrin ja vastaavasti lihoa?

Itse vietin Älä laihduta-päivän aamun salilla treenaten parisen tuntia ennen töihin lähtöä. Sinänsä päivä osui hauskaan kohtaan, sillä juuri edellisenä päivänä olin kertonut vielä tsemppaavani kesäkuntoa kohti. Oikeasti pelkkä kesäkunto ei ole tavoitteeni vaan pitkäaikaisempi hyvinvointi. Omana tavoitteenani on pudottaa rasvan määrää kehosta, joten periaatteessa kai laihdutan, mutta omasta mielestäni en. Laihtuminen ja kiinteytyminen on kaksi aivan eri asiaa, sillä nyt kun pyrin kiinteytymään, painoni joko nousee, laskee tai pysyy samoissa lukemissa kuin nyt. Tämä johtuu siitä, että samalla kun rasva palaa, pyrin lisäämään kehossani lihasten määrää. Lihas painaa enemmän kuin rasva, joten painon nousu on vain todennäköinen asia omassa projektissani. Vaatekoko pienenee ja paino nousee. Useimmiten kun vain laihdutetaan, tavoitteena on ainostaan jonkun tietyn kilomäärän alle pääseminen. Olen itsekin joskus ollut ylipainoinen ja olen myös puhtaan laihduttamisprosessin käynyt lävitse. Nyt kuitenkin homma toimii niin eritavalla etten osaa verrata näitä kahta keskenään. Nyt kadonneiden kilojen tilalla ovat kadonneet sentit.

Omassa tuttavapiirissäni esiintyy syömishäiriöitä ja liian terveellinenkin elämäntapa (Ortoreksia) lasketaan myös syömishäriöksi. On vaikea hahmottaa missä vaiheessa homma menee tässä yli. Samalla tavalla tässä syömishäiriössä suhtaudutaan pakkomielteisesti ruokaan, sillä kaikki annokset punnitaan ja noudatetaan tiukkaa syömisaikataulua. Mukaan kuuluu useimmiten myös kova treenaaminen.

Ymmärrän kyllä, että jos treenaat tavoitteellisesti, ruokailun suunnittelu ja sen noudattaminen on vain pakko tehdä. Lihakset kun ei kasva vahingossa eikä rasva pala lihasten päältä tehokkaasti jos et tee asioita oikein. Omasta mielestäni nämä tälläiset päivät ovat siinä mielessä huuhaata, sillä pitäisikö minun heittää asenteeni romukoppaan päiväksi? Kuten jo aiemmin mietiskelin, tämä ei ole mikään kansallinen mättöpäivä vaan pitäisi olla tyytyväinen itseensä.

En ole aina ollut tyytyväinen itseeni enkä kyllä ole vieläkään, mutta vuoden aikana olen oppinut olemaan tuijottamatta vaa'an näyttämää lukemaa ja seuraan enemmän peilistä miltä näytän. Omat ongelmani ovat jenkkakahvoissa, joihin auttaa se rasvanpoltto. Mitä sitten jos pääsen jenkkiksistä joskus eroon? Olenko silloinkin vielä tyytymätön vartalooni? Toivoisin että en olisi, mutta sanoman mukaan nainen löytää aina vartalostaan jotain vikaa. Nyt kuitenkin aion tehdä kovaa työtä kiinteytymisen eteen, oli se sitten laihdutusta tai ei. Tosiasia nyt vain on ettei ylimääräisestä rasvakertymästä vyötäisillä ole mitään hyötyä.

Onko tämäkin sitten vain tulosta ulkonäköpaineista? Pitäisikö minullakin olla "Bikini Bridge" tai "Thigh gap" ollakseni kaunis? Nämä eivät missään nimessä ole minulla tavoitteena vaan haluaisin että voisin käyttää oikeasti hyvin istuvia farkkuja ilman tursuamista sekä "muffinssia". Muffinssiksi kutsutaan juurikin jenkkiksiä, jotka pursuavat ulos liian kireistä housuista. Itselläni on sen mallinen vartalo, että muffinssi syntyy ilman housujakin. Näistä syistä haluan muutoksia vartalooni. Mitään tikkua en ole itsestäni tekemässä, vain pieni kiinteytyminen olisi paikoillaan.

Millaisia ajatuksia kyseinen päivä herätti teissä ja miten sen vietitte?