Kun tajuat kehittyneesi

Tänään koin taas suuria ahaa-elämyksiä salilla, sillä tajusin kehittyneeni. Tiedätte varmasti sen fiiliksen kun tuntuu ettei kroppa pienene eikä tiukkene omassa silmässä ollenkaan, mutta jossain vaiheessa sovitat vanhoja farkkuja ja ne ovatkin mystisesti isontuneet. Sama voi käydä esimerkiksi penkkipunnerruspainojen kanssa, kun yhtäkkiä rautaa nouseekin paljon enemmän. Tänään koin pitkästä aikaa kehittymisen tunteen.

Nyt kyse ei valitettavasti ollut penkkipunnerruksesta vaan vatsalihaksista. Aikaisempaan TRX-ohjelmaani kuului vatsalihasliikesarja, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Aiemmin sarjan olen viimeisillä voimillani pystynyt vetämään täysin putkeen kuten oli tarkoitus, mutta tänään, vaikka olin treenannut jo yli tunnin, sarja meni silti kevyesti. Aiemmin olin ollut lähes kuoleman partaalla ja nyt olisin voinut jopa aloittaa tekemään toista sarjaa! Käteni eivät olleet muussia ja vaikka syke oli korkealla, fiilis oli silti hyvä eikä sillätavoin ahdistunut.

Aiemmin olen kokenut myös onnistumisen tunteita juostuani ensimmäistä kertaa 5km putkeen sekä alle puoleen tuntiin. Olen myös huomannut että tunnin crossi ei tunnu aikaisemmilla vastuksilla juuri miltään vaikka alussa sain taistella tunnin läpi. Nyt olen tietysti lisännyt vastusta sekä löytänyt uuden haasteen eli crossaan "takaperin".

Millaisia fiiliksiä teissä kehittyminen on herättänyt ja mitkä ovat olleet parhaat hetkenne?